|
|
| Nimi: Gif |
18.01.2010 17:40 |
tossa pitäisi lukea:
isä! ettekö voisi VIEDÄ mua |
|
| Nimi: Gif Potter |
18.01.2010 17:39 |
Pyörin sängyssä ja näin unta:
-Moikka! Mä lähen nyt! Huusin kotini ulko ovelta.
-Osaathan mennä sinne? Äitini kysyi huolissaan.
-Totta kai, ja hei, mulla on täällä kartta. Minä sanoin ja hyppäsin pyörän selkään.
Pyörän satula hajosi.
-ISÄ! ETTEKÖ VOISI VIESÄ MUA?!? Minä huusin maasta.
-Totta kai kultaseni. Hän sanoi ja haki auton avaimet.
Hieno kartanomme jäi taakse, kun ajoimme kohti juna asemaa. Juna oli jo laiturilla, kun saavuimme perille. Menin junan kyytiin, a valitsin paikan, jonka edessä äiti ja isä seisoivat.
-Muistakaa kirjoittaa! Hei, hei! Huusin, ja he nyökkäsivät.
Juna lähti liikkeelle, ja minä jäin ikkunaan vilkuttamaan. Olin kärsimätön. Istuin yksin isossa hytissä. Katselin ikkunaa ja juoksin ympyrää. Ohi kulkevat oppilaat katsoivat minua ihmeissään. Hymyilin ja istuin alas. Pian se jo näkyi: TYLYPAHKA!
Siihen uneni sitten loppui, juoksin alas aamupalalle. Ensin mietin, miksi ihmeessä juuri sellainen uni? Mutta uni kuin uni, tärkeintä on, että aamupalalla oli perunamuusia, punajuuria, hedelmäsalaattia, mehua, sipsejä XD, karkkia XD ja hedelmiä.
Yritäppä arvata, mitä söin ensimmäisenä?
Loppu |
|
| Nimi: Gif Potter -rumpujen tärinää- Puuskupuh |
09.01.2010 20:58 |
Olin valmiina aloittamaan taikaelämäni alusta, kunnolla, virheittä ja ilman -sitä kenen nimeä ei pidä mainita-. Lilli ja minä hengitimme syvään, lähdin hitaasti kävelemään rappusia alas päin. Muita oppilaita ei näkynyt, he olivat ulkona eilistä tapahtumaa muistaen. Halusin kiertää sisäpihan mahdollisimman kaukaa. Yht-äkkiä kirjepöllöni lensi olka päälleni ja tiputti kirjeen. Nostin Lillin laukkuuni ja laskin pöllön maahan. Kirje oli vaaleanpunaisessa kirjeessä ja se oli kiinni sydän tarralla. Nostin kirjeen maasta ja totta, se oli minulle. Mutta se ei ollut äidin tai isäni käsialalla. Avasin kirjeen varovasti. Siellä oli lappu, jossa luki:
"Silmäsi ovat siniset ja naurusi hauras,
kevät tuuli hiuksissasi, taikuus sisimmässäsi"
Ihmettelin kirjettä vähän aikaa... Sitten huomasin keneltä se oli.
-Salainen ihailija? Minä ihmettelin.
Nostin pääni ja katsoin ympärilleni. Kuulin pylvään takaa pienen naurahduksen. Kävelin pylvään luo ja näin jonkun uuden pojan.
-Hei! Olen Gif, onko tämä kirje sinulta? Minä kysyin pojalta.
poika katsoi minua synkästi, laittoi kädet taskuun ja lähti kävelemään pois.
-Hän on varmaan luihuinen. Supisin Lillille. Lilli nyökkäsi ja käänsi pojalle selkänsä.
huokaisin syvään ja juoksin pojan perään.
-Mikä nimesi on? Et kertonut sitä. Minä sanoin.
-Zoro. Poika tuhahti ja jatkoi kävelyä. Jatkoin mukana.
-Milloin tulit? Missä tuvassa olet? Miks et ole ulkona muiden kanssa? Minä kyselin.
-Samaa voisin kysyä sinulta. Zoro vastasi.
Mutta kyselin asioita päivä toisensa jälkeen, ja sain lisää kirjeitä. Sain tietoa koulun uudesta pojasta, tässä tiedon jotka sain.
nimi: Zoro
ikä: 11v
luokka: 1
tupa: Puuskupuh
Minusta oli mukavaa saada uusi Puuskupuh. Talven myötä, sain myös tietää, että hän lähetti ne kirjeet. Aloimme seurustella ja kaikki meni hyvin kunnes eräänä päivänä:
Nousin aikaisin ylös ja juoksin oleskeluhuoneeseen, Zoro ei ollutkaan odottamassa minua niin kuin yleensä. Kävin kysymässä muilta pojilta olivatko he nähneet Zoroa.
-Hän meni jo aamupalalle.Joku poika sanoi.
Nyökkäsin ja menin aamupalalle. Ruokasalissa oli hiiren hiljaista ja kaikki olivat kerääntyneet seinän luo. Työnsin muita pois edestä ja katsoin mitä kaikki tuijottivat. Verisellä puukolla oli kiinnitetty viesti seinään.
-"Yksi teistä on jo viety, ja kaikki tullaan viemään". Minä luin lapusta.
Juoksin rehtorin luo ja kysyin:
-Eihän se ole Zoro?
-Ei, hän on sisäpihalla.
Huokaisin ja juoksin sisäpihalle. Zoro nojasi pylvästä vasten ja näytti iloiselta.
-Miten voit hymyillä, vaikka joku meistä on kadonnut? Kysyin ihmeissäni. Zoro käveli luokseni ja nosti leukaani.
-Gif. Olen halunnut kysyä jotain. Zoro aloitti.
-Niin... Mitä nyt? Minä kysyin.
-Menisitkö kihloihin kanssani? Zoro kysyi.
Hyppäsin Zoron kaulaan ja huusi:
-Tietenkin!
Loppu
Vaihtaisin muuten nimeni: Perona Gifter |
|
| Nimi: Gif Potter, Puuskupuh |
12.10.2009 21:40 |
On hyvin, hyvin varhainen aamu. Ukkostaa ja pari salamaa välähtää. Nostan päätäni hitaasti ja näen pimeässä minua tuijottavan silmä parin, jään tuijottamaan sitä. Kun se on katsonut jonkin aikaa minua, aloin hitaasti ottaa taikasauvaani käteeni. Sujautin taikasauvan hitaasti peiton alle, ettei tuijottaja vaan näkisi sitä. Minua alkaa epäröidä olenko ihanan turvallisessa paikassa Tylypahkassa. Kun oleskelu huoneen valot syttyvät portaiden alapäähän, alkaa makuuhuonekin valaistua. Kun sänkyni päälle osui valoa, otus oli poissa. Katselin ympärilleni varmistaakseni sen poissa olon.
-Et selviä näin helposti, Gif Potter...Minä palaan vielä! Kuulin hennon äänen jostain ikkunan toiselta puolelta. Otin kiinni taikasauvastani peläten pahinta. Kuitenkin ennen kuin taikasauvaa tarvittiin, Anna heräsi.
-Huomenta! Anna sanoi iloisin mielin.
-Huomenta, minä sanoin epäröivästi.
Kun lähdimme Annan kanssa aamiaiselle Anna kertoi unestaan:
" Unessani minua tuijotti jokin otus sänkyni toisessa päässä. Se tuijotti pelottavilla valkoisilla silmillä."
-ANNA! Se ei ollut unta, minäkin näin sen. Kuiskasin Annalle.
-Pitäisikö kertoa Prettylle? Anna kuiskasi takaisin.
Pudistin päätäni ja jatkoin syömistä. Anna teki samoin.
Laitoin käteni taskuun ja tunnustelin sitä, tunsin edelleen sen korun siellä. Puristin korun käteeni. Anna katsoi minua ihmeissään...
-Mitä sinä teet Gif? Anna kysyi.
-E,en mitään. Minä vastasin äkkiä.
Kuitenkin kun Anna käänsi katseensa, minä pani korun käteni.
-Hello! Kuului takaamme.
-Hei...Minä ja Anna vastasimme.
Takanamme seisoi pieni tyttö, hän oli ilmeisesti vasta tullut Tylypahkaan.
- I am Jenny! What's your name? Tyttö sanoi.
Katsoimme toisiamme sitten minä sanoin:
- Hi! I'm Gif.
- Hello! I'm Anna. Anna jatkoi.
Tyttö istui viereemme ja kysyi voisimmeko olla ystäviä.
-Yes! Minä ja Anna hihkaisimme.
Olimme kolmestaan koko päivän. Koru tuntui ikävältä kädessä haluaisin ottaa sen pois mutta silloin Anna näkisi sen, ja sitten hän suuttuisi. Joten oli vain kestettävä.
Vähän ajan kuluttua Annan puhelin soi.
-Odottakaa hetki, minä käyn vastaamassa. Anna sanoi ja meni vastaamaan.
Koru tuntui kädessäni niin raskaalta ja kivuliaalta, että minun oli taas pakko käyttää sen voimaa. Mutta miten voisin kun uusi oppilas näkisi kaiken, samalla hetkellä näin nurkan takana saman "örkin" joka oli tuijottanut minua ja Annaa. Koru alkoi poltella ja minun oli pakko taikoa sillä. Silmäni alkoivat punertaa ja huusin niin kuvaa kuin pystyin.
Samaan aikaan Prettyn toimistossa:
-Mikä ääni tuo oli? Pretty ihmetteli ja lähti juoksemaan ääntä kohti.
Sillä aikaa koru oli jo tehnyt tuhojaan minun oli pakko taikoa sillä jotain ja se loitsu osui uuteen oppilaaseen. Oppilas kaatui tajuttomana maahan ja lakkasi hengittämästä.
-APUA! TULKAA AUTTMAAN! Huusin kun sain korun pois kädestäni.
Pretty saapui saliin ja polvistui maahan oppilaan viereen.
-Mitä täällä tapahtui? Pretty kysyi hätääntyneesti.
-Mi, mi, minä...Minä aloitin ja näytin koruani.
Pretty nappasi korun pois minulta ja sanoi:
-Gif, älä enää ikinä pidä tämmöistä korua hallinnassasi.
Minä nyökkäsin urullisesti ja kysyin:
-Entä Jenny?
-O-Olen pahoillani, Pretty sanoi.
-EEEEEIIIIIIIII!!!!!!! Minä huusi.
Halasin Prettyä ja aloin parkua.
Lo- Loppu. (anteeksi jos on jotain virheitä ) |
Vastaus:
Jännittävä, surullinen tarina. Tykkäsin, ja vaikka hoksasinki pari kolme virhettä, ei se haitannu n___n
13 kaljuunaa ja 12 tuparia >8'3 |
|
|
|
